Olipa kerran

 Alkuhuomautus: tämäkin kirjoitus liittyy opiskeluihin, joissa eräässä kaikille yhteisessä jaksossa kehotettiin lukemaan kuvitteellisia tekstejä ja kirjoittamaan niistä referaatteja eri tekstityyleillä.

Hetken meni miettiessä, mikä on kuvitteellinen teksti, kuvittelenko itse tekstin, jonka referoin. Minkälainen helpotus, kun sain ajatukseni kasaan ja tajusin, että tähän tarkoitukseen käytetään valmiita kuvitteellisia tekstejä, siis sellaisia, joissa kirjoittaja ei ole kirjoittanut faktaa vaan fiktiota.

Tässä referaattini tai ehkä paremminkin lyhennelmäni kahdesta eri kansansadusta. Sadut luin useammasta ei lähteestä. Päälähteenä kuitenkin Kirjaliton Satumaa kirja. Sadut on siihen kertonut Howard Hall. Kirja on painettu 2003.

 

Saapasjalkakissa

Saapasjalkakissa sadun päähenkilö on myllärin kissa.

Tarina kertoo kuinka myllärin kuoltua kissa ei jää surkuttelemaan kurjaa elämäänsä, vaan ottaa elämänsä ohjat käsiinsä. Itsevarmasti ja tavoitteisiinsa pyrkien kissa rakentaa elämänsä haluamakseen. Sadun tarinasta tekee se, ettei kissa kohtaa matkalla tavoitteisiinsa minkäänlaisia vastoinkäymisiä.

Satu alkaa myllärin kuolemasta. Kissansa mylläri jätti perinnöksi nuorimmalle pojalleen, jolle ei sitten muuta jäänytkään. Ilman kissan neuvokkuutta molempien sekä kissan että pojan edessä olisi ollut nälkäkuolema.

Ainoa asia mihin kissa tarvitsi pojan apua oli saada hänet hankkimaan kissalleen saappaat. Saappaat jalassa kissa sitten metsästystaidoillaan ja oveluudellaan muutti pojan Carabasin markiisiksi sekä kuninkaan suosikiksi. Sadun lopussa pojalla on linna ja prinsessa vaimona ja tietenkin hän elää elämänsä onnellisena loppuun asti. Kissakin elää onnellisena, lokoisasti kissanpäivistä nauttien.

 

Kolme pientä porsasta

 

Kolme pientä porsasta

lähti maailmalle.

Ensimmäinen rakensi olkitalon

ja veljensä risutalon,

mutta susi puhkui ne pois.

Kolmannen talo olikin tiiltä

ja takassa kuumaa hiiltä.

Vaikka susi puhkui ja puhisi,

porsas vain sängyssään tuhisi.

Susi kiipesi katolle ja siitä päätti tulla tupaan.

Piipusta susi sitten nauriskeittoon tippui

ja siihen sen lorukin sitten loppui.

 

Sadut ovat oikeasti tosi mielenkiintoisia. Satuja luetaan lapsille iltaisin ennen nukkumaan menoa, mutta jo pieni vilkaisu netistä löytyviin lähteisiin osoittaa satujen olevan hyvin paljon kevennyttyjä ja hienosteltuja siitä, mitä ne alun perin olivat. Saduissa kerrotaan usein orvoista, perheensä hylkäämistä ja kaltoinkohdelluista päähenkilöistä. Sadut ovat raakoja ja väkivaltaisia. Niissä äitipuolet ovat järjestään pahoja, niissä kuvataan kateutta ja paha se todella saa palkkansa ja hyvinkin väkivaltaisesti. Varsinkaan kansansadut eivät alun alkaen olleet ollenkaan tarkoitettu lapsille. Sadut olivat suullisesti kerrottua viihdettä lähinnä aikuisille ennen kirjoja, tv-sarjoja ja elokuvia.

Satuihin liittyy kuitenkin yleensä jokin opetus. Kansansaduissa ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia, esimerkkeinä; paha saa palkkansa tai ahkeruus kannattaa. Olisi vaikea kuvitella omaa lapsuuttaan ilman kansansatuja. Muut sadut, tarinat ja kertomukset valtaavat kuitenkin koko ajan enemmän alaa ja omien lasteni kohdalla kansansatujen osuus on jo pienempi iltasatuna kuulluista saduista. Disney on toki heidän lapsuudessaan tehnyt runsaasti työtä, tuodessaan esiin kansansaduista tuttuja hahmoja. Hahmoja on toki sijoitettu eri satuihin ja tarinoihin niin, että niiden alkuperäinen tarina saattaa jäädä varjoon.