mitä silloin kuuluukaan?
Opiskeluvuorossa ohjaaminen ja neuvominen käsityöalalla
jakso.
Tiesittekö, että kuunteleminen on keskeinen puheviestinnän
osa. Siis oikeasti ihan todella tärkeä osa, koska mitä järkeä kenenkään on
puhua, jos kukaan ei kuuntele. Sehän olisi kai nimenomaan sitä tuuleen
huutamista.
On myös tärkeää, että se ihminen, joka ajattelee olevansa
siinä ohjaajan roolissa, kuuntelee. Sosiaali- ja terveysalallakin tulee ohjaus
ja hoitotilanteissa aina välillä ristiriitatilanteita, joista osa voi johtua
riittämättömästä kuuntelusta. Tämän kirjoitin kokemuksesta, enkä ollenkaan
usko, jos joku väittää, että olen ainoa, jolle näitä ristiriitatilanteita on
tullut työuran aikana. Aina ei kuuntelukaan auta, ehkä silloin tarvittaisiin
supersankarin kykyjä kuunnella… niin ja nähdä ja tuntea, ottaa viestintää
vastaan, vaikka sanoja ei olisikaan.
Haluan haastaa teidät kaikki hetkeksi kuuntelemaan.
Unohtamaan asiansa ja kuuntelemaan, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa.
Välillä voi yllättyä kuinka paljon asiaa on heillä, jotka eivät pysty tai
uskalla sanoa.
Kuuntelu ja korvat on muutenkin hieno juttu. Kannattaa mennä
myös metsään lenkille sellaisella sopivalla tuulella. Eilen istuin penkillä ja
vain kuuntelin puiden huminaa. No rehellisesti sanottuna, en päässyt lenkille
yksin. Joten huomioin kanssani olijan ja mietin kuulemmeko oikeasti samat
asiat. Voihan myös olla, että siinä missä toinen ihminen kuulee tuulen huminan,
toinen kuuleekin kaukaa kuuluvat ihmisten äänet. Jossain kuuntelutilanteessa
toinen voi kuulla luennoitsijan puheen ja toinen ilmastoinnin pauhun. Meitä
kuuntelijoitakin on niin monenlaisia.
Mutta kuultiin mitä kuultiin niin kuunnellaan kuitenkin. Ja,
jos emme saa kaikesta selvää niin katsellaan ja tunnetaan, otetaan selvää millaisia
asioita muilla ihmisillä ja ympäristöllä on meille kerrottavana.
Kommentit
Lähetä kommentti