Luovuutta ja kädentaitoja etsimässä

  Olen kirjoitellut blogiin tekstejä jo hyvän aikaa, joten ehkä nyt on viimeistään hyvä aika kirjoittaa myös enemmän esittelyä itsestä, kuin mitä tuossa pienessä profiilitekstissä on.  Profiilitekstissähän luki vain pari tärkeää rooliani eli, että olen kolmen nuoren ihmisen äiti ja lähihoitaja. Tärkeä rooli on tietysti myös olla puoliso, noiden kolmen lapsen isälle. Yhdessä ollaan taapalattu jo puolet elämästäni, ylikin. Lähihoitajana työskentelen kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa, minkä koen hyvin antoisaksi ja tärkeäksi työksi. Koen, että noilla lapsilla on itselleni paljon opetettavaa siitä mikä on tärkeää, tunteista ja toisen ihmisen ymmärtämisestä.  Noki on alun perin nettiä varten keksimäni nimimerkki tai lyhennetty muoto siitä. Osallistuin jossain vaiheessa paljon erilaisille keskustelufoorumeille ja mieleen oli iskostettu ohje, että nettiin ei omia tietoja (lue nimeä laiteta). No ikää on tullut lisää, nettietikettiä edes vähän otettua haltuun ja on tullut some, missä

  Opintoihini kädentaitojenohjaajana kuuluu yhtenä osana korjaaminen. Korjaaminen on tärkeä osa kestävää kehitystä. Kaikkea ei aina tarvitse hankkia uutena. Mietin melko kauan korjauskohdetta tehtävääni. Villasukkien ajoittaisena himokutojana päädyin jatkamaan rikkinäisten villasukkien elämänkaarta. Jäljempänä käyn paikkaamisen läpi vaihe vaiheelta, joten se käy myös ohjeesta. Taitoliitto on valinnut parsimisen vuoden 2021 käsityötekniikaksi, joten ainakin heidän sivuiltaan löytyy tietoa parsimisesta. Hyvät ja selkeät ohjeet löytyy myös https://www.novitaknits.com/fi/neulekoulu/novita-parsinta Villasukkien neulominen on aikaa vievää ja sukkiin ehtii melkeinpä tulla neulomisen (tai kuten meillä sanotaan kutomisen) aikana tunneside. Villasukat edustavat itselle monia hienoja asioita, lämpöä, välittämistä, huolenpitoa ja vaivan näkemistä hyvän eteen. Tällaiseen kohteeseen korjaaminen sopii mielestäni erityisen hyvin. Korjauskohteena tehtävässä minulla oli viidet rikkinäiset villasuk

Opintovapaa lähenee uhkaavasti loppuaan. Halusin palata siihen, mistä on lähdetty eli villasukkiin. En ole viimeisen vuoden aikana ehtinyt kutoa kuin ehkä yhdet villasukat. Nyt pitkästä aikaa vilkaisin päättelemättömiä töitä ja löysin yli kymmenet päättelemättömät sukat. Minulla on välillä ongelmia saattaa loppuun sellaiset projektit, joilla ei ole takarajaa ja joita kukaan ei odota valmistuvaksi, paitsi itse silloin kun kudon puikot sauhuten. Nyt otin kaikki sukat, neulan ja sakset ja suoritin urakan. Siinä se tapahtui, osittain televisiota katsellen, sukista tuli valmiita jalkaan laitettaviksi. Eikä nyt ihan rehellisesti sanottuna mennyt edes kovin kauan, ainakaan jos miettii millainen aika kutoessa on mennyt. Sukkien päättelyhän tapahtuu siten, että otetaan jokainen langanpätkä ja neulalla pujotellaan sukan nurjalle puolelle. Osa sukista oli jämälangoista tehtyjä ”räsymattosukkia, joten langanpätkiä oli paljon. Olen kutonut sukkia paljon, mutta silti kantapäätä kutoessa

Olen viime aikoina tehnyt paljon käsitöitä ja lisäksi kaikenlaista muuta askartelua (käsillä tekemistä sekin tietysti on). Väistämättä usein käy mielessä ajatus, mitä tällä kaikella tekee ja kannattaako tähän maailmaan enää syytää käsitöitäni varten uutta materiaalia. Edellä mainitun seikan takia olen tekemisissäni pyrkinyt aina kuin mahdollista käyttämään kierrätysmateriaaleja. Kuluttaminen on hyvin kahtiajakoinen asia. Toisaalta Suomessakin on paljon pieniä yrityksiä, jotka tuottavat tai myyvät ihania kankaita ja askartelutarvikkeita ja näiden yritysten tukeminen ostamalla tuntuu oikealta. Ehkä onkin, että silloin, kun uutta hankkii tulisi suosia näitä liikkeitä. Tässä varmasti on itselläni opettelun varaa, samoin kuin tietysti siinä, että ostopäätöstä tehdessä vielä kerran miettii ”tarvitsenko tätä oikeasti”. Tein opiskeluissani kierrätys ja tuunaus opintojaksolla lapaset ompelemalla. Lapasiin käytin vanhoja edelliseen käyttötarkoitukseensa soveltumattomiksi käyneitä vaattei