Intarsiaa puuviiluista

 Koulussa oli helmikuussa jälleen lähiopetuspäivä. Tälle kertaa tutustuimme puuviiluintarsiaan.

Intarsia ja puuviilut olivat itselleni täysin uusi kokemus. Tekeminen oli mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa ja sillä sai kaunista tuotosta aikaiseksi. Se ei myöskään ollut ollenkaan niin vaikean oloista kuin ajattelin. Voi kuitenkin olla, että intarsia jää ainakin tällä hetkellä kerta kokeiluksi. Oli yllättävän raskasta hommaa. Tunnistin seuraavana päivänä ja jo illalla käsistäni paljon uusia lihaksia. Voi toki olla, että tekniikassakin vielä olisi hiomista tai sitten se vain olisi hyvää lihasharjoittelua. Itselläni on lapsuudesta melko huonoja kokemuksia puukäsitöistä, joten oli ihan hyvä huomata, että pystyn ainakin puuviiluista saamaan jotain aikaiseksi. Miksen sitten muustakin.

Intarsiatyö aloitettiin jäljentämällä haluttu kuvio pohjaviiluun.

Sen jälkeen leikattiin askarteluveitsellä ensimmäinen pala irti pohjaviilusta. Poistetun palan tilalle aseteltiin uusi pala halutun värisestä viilusta. Näin jatkettiin koko kuvio aina yksi osa kerrallaan. Eli leikattiin yksi osa pois, laitettiin uusi ja sitten sama seuraavalle osalle. Lisätyt viilunpalat kiinnitettiin teipillä. Teippi puolesta tulee lopulta työn oikeapuoli. Pyrkimys oli ettei työhön jäisi rakoja vaan palat tulisivat ihan vieri viereen. Pieni rakokin on kuitenkin parempi kuin se, että palat menevät päällekkäin.

Jatkettiin kunnes kaikki halutut osat oli vaihdettu haluttuihin viiluihin

Tämän jälkeen otettiin levy, johon valmis työ liimattiin ja vastaviilu työn toiselle puolelle ettei liima vedä työtä kaarrelle.  Liimaa levitettiin pohjamateriaaliin. Toiselle puolelle liimattiin itse teos ja toiselle puolelle vastaviilu. laitettiin kahden tukevan levyn väliin, hieman muovia ympärille (ettei tartu painopuihin) ja liimapuristimilla kiinni.

Työn annettiin olla puristimien välissä 15 minuuttia, minkä jälkeen työstä irroteltiin varovasti maalarinteipit päältä.

Töitä hiottiin melko hienolla hiomapaperilla. Tässä kohtaa rakoihin (joita ei pitänyt tulla) voi laittaa hieman liimaa, niin sinne saattaa tarttua hiomapölyä sen verran, että raot eivät näy niin paljon. 

Työt sahattiin oikeaan kokoon.

Lopuksi työ vielä öljyttiin parafiiniöljyllä, joka toi näkyviin puuviilujen upeat värit.

Kannatti kyllä ehdottomasti tähänkin tarjolla olleeseen erityistekniikkaan käydä tutustumassa ja eihän sitä tiedä, jos jossain vaiheessa elämää tähän palaillaan.