Luovuutta ja kädentaitoja etsimässä

  Tässä kiireen keskellä lyhyt katsaus viime viikon kuulumisiin. Meinaa työ viedä liikaa aikaa opiskelulta, mutta viime kerran paperimassasta on opittu paljon. On opittu esimerkiksi, että kuivumisessa menee kauan. Tässä he ovat kuivumassa. Kaikenlaista yritin konhottaa, että kuivuminen sujuisi nopeammin. Tyypit seisoivat auringossa ja tuulessa, jäähtyvässä saunassa ja uunin jälkilämmöissä, silti kuivumisessa meni ehkä 4 päivää. Nyt valmiina on ensimmäisessä kuvassa oleva Herra Yrmy ja paperisydämiä kipossa. Kana ja pöllöt ovat pintakäsittely vaiheessa.  Toista pöllöä kokeilin jo hioa hieman santapaperilla ennen maalausta. ja tulihan siitä hieman vähemmän möykkyinen. Uutta mössöäkin olisi jo odottelemassa käsittelyä. Mihinkähän näiden paperihemmojen kanssa vielä joutuu? Ompeluakin olen harjoitellut. Sain aikaiseksi tällaisen kynäpenaalin. Hieman hitaasti tapahtuu tämä kehitykseni, mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee, kun aikansa tekee. Päätin, että kynäpenaalia tehdessä voi harjo

Tällä viikolla olen kokeillut tehdä paperimassaa. Ei mitenkään herkullisen näköistä, mutta olen päättänyt tehdä tästä valtavia taideteoksia. Ohjauksen opintojaksossa on tehtävä, johon ajattelin hyödyntää tätä paperimassan valmistamista. Tehtävässä tulee pitää 10-20 minuutin lyhyt opetustuokio, jostakin aiheesta. Mielikuvitus meinasi loppua, kun yritin miettiä, mistä aiheesta tämän pitäisin. Päätin pitää sen paperimassa valmistamisesta ja käyttötarkoituksesta. Tuossa ajassahan ei todellakaan valmisteta paperimassaa, mutta tuossa ajassa voinee käydä läpi mihin tarkoitukseen sitä käytetään ja miten sitä valmistetaan. Ja tehtävän jälkeen voin jatkaa omia harjoituksiani paperimassan kanssa. Nyt tarvittaisiin vain vapaaehtoinen/vapaaehtoisia, joille voin tuokion pitää ja kohdentaa.   Olen selaillut erilaisia ohjeita paperimassan valmistukseen. Tässä lyhyesti huomioita asiasta ja mitä tein: Aloitin homman repimällä kanamunakennoja, talouspaperirullan hylsyjä, sanomalehtiä ja oranssiak

 mitä silloin kuuluukaan? Opiskeluvuorossa ohjaaminen ja neuvominen käsityöalalla jakso. Tiesittekö, että kuunteleminen on keskeinen puheviestinnän osa. Siis oikeasti ihan todella tärkeä osa, koska mitä järkeä kenenkään on puhua, jos kukaan ei kuuntele. Sehän olisi kai nimenomaan sitä tuuleen huutamista. On myös tärkeää, että se ihminen, joka ajattelee olevansa siinä ohjaajan roolissa, kuuntelee. Sosiaali- ja terveysalallakin tulee ohjaus ja hoitotilanteissa aina välillä ristiriitatilanteita, joista osa voi johtua riittämättömästä kuuntelusta. Tämän kirjoitin kokemuksesta, enkä ollenkaan usko, jos joku väittää, että olen ainoa, jolle näitä ristiriitatilanteita on tullut työuran aikana. Aina ei kuuntelukaan auta, ehkä silloin tarvittaisiin supersankarin kykyjä kuunnella… niin ja nähdä ja tuntea, ottaa viestintää vastaan, vaikka sanoja ei olisikaan. Haluan haastaa teidät kaikki hetkeksi kuuntelemaan. Unohtamaan asiansa ja kuuntelemaan, mitä toisella ihmisellä on sanottavaa. Välil

 Alkuhuomautus: tämäkin kirjoitus liittyy opiskeluihin, joissa eräässä kaikille yhteisessä jaksossa kehotettiin lukemaan kuvitteellisia tekstejä ja kirjoittamaan niistä referaatteja eri tekstityyleillä. Hetken meni miettiessä, mikä on kuvitteellinen teksti, kuvittelenko itse tekstin, jonka referoin. Minkälainen helpotus, kun sain ajatukseni kasaan ja tajusin, että tähän tarkoitukseen käytetään valmiita kuvitteellisia tekstejä, siis sellaisia, joissa kirjoittaja ei ole kirjoittanut faktaa vaan fiktiota. Tässä referaattini tai ehkä paremminkin lyhennelmäni kahdesta eri kansansadusta. Sadut luin useammasta ei lähteestä. Päälähteenä kuitenkin Kirjaliton Satumaa kirja. Sadut on siihen kertonut Howard Hall. Kirja on painettu 2003.   Saapasjalkakissa Saapasjalkakissa sadun päähenkilö on myllärin kissa. Tarina kertoo kuinka myllärin kuoltua kissa ei jää surkuttelemaan kurjaa elämäänsä, vaan ottaa elämänsä ohjat käsiinsä. Itsevarmasti ja tavoitteisiinsa pyrkien kissa rakentaa elämän

Olen useamman kerran opiskelujani varten tekemässäni opiskelupäiväkirjassa maininnut, että yritän löytää jonkinlaista sopusointua vanhan eva ompelukoneeni kanssa. Välillä olemme olleet sovussa ja välillä otattaneet kovasti yhteen. Olin ajatellut kesällä ostavani kesäloman kunniaksi (ja tietty lomarahojen) saumurin. Aikani sopua etsittyäni evan kanssa päädyin kuitenkin ostamaan uuden ompelukoneen. Harkitsen ja pohdin kaikkea usein tosi monesta näkökulmasta, monet hankinnat tämän takia viivästyvät ja rahaa säästyy. Sain kuitenkin harkittua asiani niin, että Koneminna nimisen liikkeen myyjän suosituksesta hommasin Elna 520 koneen. Ja voin kyllä suositella sekä ompelukonetta että liikettä, josta sen ostin. Hetken meni kyllä totutellessa, Elnastani huomaa, että on uudempi kuin edellinen. On elektroninen, mitä se ikinä tarkoittaakaan, mutta kaikenlaisia jänniä hienouksia siinä on. Joitakin asioita tapahtuu vain napista painamalla ja nappeja siinä on paljon. Vielä riittää harjoiteltavaa, mu