Luovuutta ja kädentaitoja etsimässä

Lomalla kuuluu ladata akkuja. Akkujen lataaminen on tärkeää, koska uupuminen aiheuttaa ihmisellä kaikenlaisia fyysisiä vaivoja esim. (lihassärkyjä ja vatsaongelmia), muistihäiriötä ja ongelmia kognitiiviseen suoriutumiseen. Uupuneena ahdistuu helposti ja on huonolla tuulella. Uupuneena on mahdottoman vaikea suhtautua asioihin positiivisesti ja keksiä uusia ja luovia ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Loma on myös hyvää aikaa laajentaa kuvaa elämästä tutustumalla taiteeseen, kirjallisuuteen ja maisemiin, joihin ei ennen ole tutustunut. Tämä siis sen lisäksi, että huilaa ja huilaakin runsaasti. Joku toinen voi toki kokea tärkeänä senkin, että ehtii järjestää ja katsoa, että syksyä varten on asiat kunnossa, tätäkin vakavasti mietin, että pitäisikö. Kaikkea ei kuitenkaan ehdi ja ehtiihän sitä sitten hyvin levänneenä loman jälkeen. Itse opiskelin lomallani etänä uuttaa ammattia, jonka olen päättänyt saavuttaa. Oikeasti siis oleilin kotona suurimman osan lomasta, mutta ne retket mitä yh

Olen ommellut saumoja. Kun liitän ommellen kaksi kangaskappaletta yhteen, käytän saumaa. Sauma siis liittää kankaat yhteen. Saumoja on monenlaisia. Yhdysaumassa jää molemmista kankaista saumanvara repsottamaan. Nämä saumanvarat sitten voi huolitella yhteen tai erikseen erilaisilla tavoilla, voi huolitella siksakilla tai yksinkertaisella päärmeellä. Yhteen voi huolitella myös katesaumalla, mikä on mielenkiintoinen. Katesaumassa toinen saumanvara leikataan toista ohuemmaksi ja sitten leveämpi saumanvara käännetään päälle ja ommellaan siihen. Katesaumasta jää ymmärrykseni mukaan kaksi ommelta päälle päin näkyviin. Pussisaumassa huoliteltavat kankaan reunat jäävät yhdessä ikään kuin pussiin piiloon kaikkien katseilta. Avioliitossa myös kaksi ihmistä liitetään yhteen. Saumanvaroja voi tässäkin sitten käsitellä avioparit parhaaksi katsomillaan tavoilla. Varmin ja yksinkertaisin juttu voi olla ehkä avioliitossakin vetää saumanvarat vielä varmuuden siksakilla yhteen. Vaikka rakkaus tuntuisi

Tiivistelmää kesän aikaisesta oppimispäiväkirjasta: Koulutuksessani on jakso oman osaamisen esittämisestä. Tämän jakson puitteissa perustelin tätä blogia. Pitäisi omaa osaamistaan ja kehittymistään jotenkin osata tuoda näkyväksi. Olen kirjoittanut oppimispäiväkirjaa itselleni, ihan päiväkirja muodossa, heti koulutukseen hakeuduttuani. Päiväkirjan liittäminen osaksi blogia ei kuitenkaan sujunutkaan ihan niin kätevästi kuin ajattelin. Tässä lyhyttä tiivistelmää opiskelun aloittamisesta ja lähtötilanteesta. Miten muuttua sukankutojasta kädentaitojen ohjaajaksi?  Tämä on kysymys, joka heräili kun tutkailin oppimispäiväkirjaani alkuajasta. Kovasti innolla olen aloittanut opiskelut. Oikeastaan tämä opiskelu on pitkäaikainen unelma, johon kevät antoi sysäyksiä lähteä oikeasti toteuttamaan sitä. Unelmana on ollut, että voisin käsilläni saada aikaan jotain mieluiten hienoa tai vaikuttavaa ja uskaltaa käyttää värejä, joita rakastan. Usko, että kädentaitojen ohjaajan koulutuksessa yhdistyy

Katariina Keiju etsii kaiken avainta Katariina Keiju oli vielä pieni, vasta muutamia vuosia sitten keijuniityltä kaninkoloon hupsahtanut ja siitä maan päälle pöllämystyneenä tipahtanut. Katariina Keiju oli kaikin tavoin keiju, pieni ja söpö, siivellinen kuten keijut tavallisestikin. Tänä aamuna Katariina Keiju oli herännyt kissankellosta auringonpaisteeseen ja tipahtanut siitä aamukasteisten apilojen sekaan. Sieltä Katariina sitten nousi, venytteli jäseniään ja teki pienet pyrähdykset tarkistaakseen, että siivet eivät jääneet ruttuun. Vanhemmat keijut olivat jo aikoja sitten heränneet töihinsä. Katariina kuuli lentopyrähdyksiä tehdessään kiivasta keskustelua. ”Nyt on kyllä kukkasten suunnittelijalta ollut luovuus hukassa, mikä tuo tuollainenkin on, vain keltaisia nappeja vihreässä varressa, ihan perusvihreillä lehdillä.” Toinen ääni kuului vastaavan hyvin loukkaantuneena: ”No, eipä sitä muutkaan tunnu luovuutta tavanneen hetkeen. Kyllä täällä luovuus on kokonaan hukassa”. Katariina

  …”tahtoi sitä tai ei”, niin minulle opetettiin. Ensin yritin kovasti kapinoida tätä vastaan. En halua olla brändi vaan haluan olla minä itse. Minä olen ihminen, minulla on hyviä ja huonoja ominaisuuksia. Osa pitää niistä hyvistä, osa ei niistäkään. On joitakin, jotka rakastavat minua, hyvistä ja huonoista puolista huolimatta. En halua paloitella itseäni, miettiä jakavani toisille vain jotain hienoa ja kaunista, joka kuitenkin on osa totuus ja mahdollisesti siis vale. ”Jos aikoo käyttää internettiä mahdollisesti yritys käytössä ja tuoda siellä omaa osaamistaan esille, poliittiset ja uskonnolliset mielipiteet ja ajatukset tulee jättää ulkopuolelle”. Miten, kun koko elämäni kantava perusta liittyy uskoon? Siihen, että ”niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän”. Uskon ihmiseen Jumalan kuvana, uskon johdatukseen, uskon Jumalan luomaan maailmaan ja kauneuteen sekä Jumalan rakkauteen

Mitä on luovuus? Wikipedian mukaan luovuus on "ihmisen kykyä tuottaa uutta." Olen etsimässä luovuutta, mutta onko luovuus oikeasti löytämisen arvoista. Wikipediassa kerrotaan luovista ihmisistä seuraavaa: " Brittipsykiatri Felix Post selvitti 1994 tunnettujen taiteilijoiden mielenterveyttä elämäkertojen ja kirjeiden pohjalta. Hänen mukaansa 38 prosentilla kuvataiteilijoista ja 46 prosentilla kirjailijoista oli vakava depressio  tai muu psyykkinen häiriö. Lähes kaikilla muillakin oli mielenterveyden ongelmia, mutta lievempinä.  Luovuus on myös kyetty yhdistämään hulluuteen." Niinpä. Pitäisikö meidän siis hetki vielä miettiä.  Ehkä luovuus on kuitenkin kaunista. Luovuus on välttämätöntä. Luovuudesta syntyy uusia ratkaisuja.  Jälleen lainausta Wikipediasta:  " Guilford määritteli joukon yleisiä, yksilön luovuutta ennakoivia ominaisuuksia. Erityisen tärkeä luovan ihmisen piirre on kyky nähdä ongelmia, joita muut eivät havaitse. Luova ihminen kykenee tuottamaan pa

Hei, harjoittelen uudelleen taas kerran blogin perustamista. Tällä kertaa teen sen osana kädentaitojen ohjaajan koulutusta. Kyllä väsähdin ja mietin, että tarvitsen elämääni jotain uutta... jotain jonka olen itse valinnut ja koen omakseni. Olen aina ollut kiinnostunut kädentaidoista ja jollain tapaa ne ovat olleet mukana elämässä... niinpä, ainakin villasukkien kutomisena. No nyt repäisin ja päätin opiskella toisenkin ammatin, siis ihan ammattitutkinnon. Jännittää mitä se tuo tullessaan, uskoisin että vähintäänkin lisäarvoa lähihoitajan työhön, jos ei muuta. Toki unelmissa olisi tehdä myös kauniita asioita tai ainakin hyvää mieltä tuovia. Nähdä se, että osaan itse ja saan valmista aikaiseksi ja aivan valtavan hienoahan olisi, jos pystyisin siihen kannustamaan muitakin.  Laitoin blogin nimeksi luovuutta ja kädentaitoja etsimässä. Koska iso tavoitteeni on löytää niistä paljon uusia alueita ja palasia.